Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin

”Tärkeintä on nähdä potentiaali!”

Arvoituksista huijarisyndrooman kautta koodariksi

Saija Simola on 28-vuotias, juuri vanhempainvapaalta osa-aikaisesti Polyconille palannut ohjelmistosuunnittelija. Hän on valmistunut Aalto-yliopistosta diplomi-insinööriksi geomatiikasta eli maanmittauksesta, mistä lähtien hän on ollut töissä Polyconilla. Saija on käynyt matematiikkapainotteisen lukion, opiskellut myös matematiikan ja tietotekniikan opettamista sekä tehnyt opetusharjoittelun Saksassa. Hän aloitti Pascalilla koodaamisen yläasteella 13-vuotiaana, koodasi hieman myös lukiossa sekä opetti Aallossa Python-ohjelmointikursseilla. Innostus koodaamista kohtaan virisi uudestaan suurien pisteaineistojen käsittelyn parissa diplomityötä tehdessä. Polyconilla Saija koodaa lähes kaikissa Suomen sairaanhoitopiireissä käytössä olevaa Effector-tuoteperhettä, joka helpottaa konkreettisesti ihmisten arkea; sen avulla saadaan jaettua hoitotarvikkeita, apuvälineitä ja maksusitoumuksia. Saija on päässyt kokeilemaan koodaamisen ja itsenäisen ongelmanratkaisun lisäksi myös sosiaalisempaa asiakastuessa teknisenä tukena toimimista.

Huijarisyndrooma on nostanut toisinaan päätään saaden Saijan epävarmaksi omasta koodausosaamisestaan, jota oli vaikeaa osoittaa ilman aikaisempaa ohjelmistosuunnittelijan työkokemusta. Epävarmuus työpaikan löytymisestä, opiskeluaikoja värittänyt kilpailuhenkisyys ja vertailu toivat omat haasteensa. Polyconille haettiin onneksi valmiin osaamisen sijaan kykyä oppia, ja työpaikan saaminen antoi luottamusta omiin kykyihin. Erään IT-alalla olevan kaverin kateudesta johtuva kommentti kuitenkin lannisti; hänen mukaansa Saija ei olisi ansainnut saamaansa työpaikkaa. Epävarmuus meinaa iskeä toisinaan vieläkin, mutta onnistumiset rohkaisevat eteenpäin. On hauskaa, että ihmiset pyytävät Saijalta apua tietokoneisiin liittyvissä ongelmissa, sillä he luulevat, että koska Saija koodaa, hän ymmärtäisi muutenkin tietokoneista. Sukupuolestaan johtuen hän on saanut ihailua siitä, että osaa koodata – koodaavat miehet tuskin kohtaavat samaa.

Nopea Saija ei pitänyt ensimmäisellä luokalla matematiikasta, sillä laskujen kirjoittaminen vihkoon oli liian hidasta. Sen jälkeen matematiikka oli kuitenkin hänen suosikkiaineensa. Ala-asteikäisenä hän tutustui tietotekniikan perusteisiin, kuuli koodauksesta sekä teki itse HTML-sivuja. Yläasteella kaikki matematiikan, fysiikan ja tietotekniikan opettajat olivat naisia, eikä Saijalle tullut mieleenkään, etteikö ala olisi naisia varten. Perheen, opettajien ja opiskelujen parista löytyneen, samalla alalla olevan miehen tuki on ollut arvokasta. Saijan tavoin salapoliisihenkisten arvoitusten ratkaisusta pitävät vanhemmat ovat kannustaneet, tietotekniikan opettaja auttoi pääsemään koodauksessa alkuun, ja matematiikan ja fysiikan opettaja rohkaisi eteenpäin. Mieheltään Saija uskaltaa kysyä mitä vain. Pelaamisesta kiinnostunut mies opiskeli tietotekniikkaa ja päätyi luontevasti pelialalle. Saijalla puolestaan ei ollut selkeää visiota tulevaisuutensa suunnasta, vaan kiinnostus koodaamista kohtaan kasvoi vähitellen kuin huomaamatta. Sattumalla on ollut osansa; 2000-luvun alussa ei yleisesti opetettu koodausta kouluissa, eikä Saija välttämättä olisi tässä, mikäli hänen koulunsa ei olisi ollut poikkeus.

Työn ja perhe-elämän yhdistäminen on avainasemassa

Pehmeät arvot, kuten hyvinvointi, perhe ja muiden huomioiminen ovat Saijalle tärkeitä asioita. Saijan perheeseen kuuluu jo vuosikymmenen rinnalla kulkeneen miehen ja pienen lapsen lisäksi oma lapsuuden perhe: vanhemmat ja kolme nuorempaa sisarusta. Saijan nuorin veli on autisti, joten hän on tottunut myös erilaisuuteen. Saija on avoin, ja myös muiden on helppoa puhua hänelle avoimesti; iloisuus heijastuu positiivisesti takaisin. Vaikka Saija onkin sosiaalinen ja puhelias, on hän toisaalta ujo ja viihtyy hyvin itsekseen kotona. Hän kokee pientä epämukavuutta sosiaalisissa tilanteissa sekä ulkopuolisuutta isoissa porukoissa. Uusien kavereiden löytäminen aikuisena on haastavaa, eikä Saijalla ole kovin paljoa etenkään naispuolisia kavereita. Äitiyden myötä Saija on huomannut, että sukupuoli heijastuu haastavana tekijänä ihmissuhteiden muodostamiseen IT-alalla. Hän ei ole löytänyt sopivaa paikkaa, jossa tutustua syvemmin toisiin IT-alalla oleviin äiteihin, sillä useimpien alalla olevien vanhempien osalta kyseessä on isä.

Musiikki on aina ollut lähellä sydäntä ja iso osa elämää. Aikaisemmin Saija kävi musiikkiopistossa, soitti viulua orkesterissa sekä lauloi kuorossa, ja nykyään hän käy lapsensa kanssa muskarissa. Myös Saijan mies on musikaalinen, ja heillä onkin tapana soittaa ja laulaa yhdessä. Kotona on monenlaisia soittimia haitarista ja sellosta kitaraan ja kanteleeseen. Saija on innostunut myös käsitöistä, kuten kutomisesta ja ompelusta; on kivaa luoda uutta, etenkin vaatteita lapselle. Korkealla moraalilla varustettu Saija stressaa ja jännittää etukäteen asioita, mutta äitinä hän on rento, ja esimerkiksi käsitöiden ja musiikin osalta jopa suurpiirteinen. Koti on täynnä keskeneräisiä käsitöitä, ja energiselle ja leikkisälle Saijalle ei ole ongelma eikä mikään esittää vain osittain harjoiteltua biisiä. Saija on luova ja yritteliäs, ja hän innostuu helposti uusista asioista, mutta hän ei ole erityisen kärsivällinen, vaan äitinsä sanoin ”liiankin hosuli”.

Saija oli aloittaessaan kolmas naistyöntekijä ja ainoa naiskoodari Polyconilla. Hänelle ensiarvoisen tärkeässä asemassa oleva työn ja perhe-elämän yhdistäminen on onnistunut hyvin, sillä Polycon on joustava työnantaja. Saijan mielestä on parempi tehdä vähemmän, mutta tehokkaasti, ja osa-aikainen työ motivoi ja auttaa jaksamaan. Työelämän ja vanhempainvapaan yhdistäminen on sujunut hyvin, ja töissä on hyvä ja tasa-arvoinen ilmapiiri. Työkaverit ovat yllättävän iso osa elämää, ja heistä on tullut läheisiä. Vaikka Saija työskenteleekin mielellään omassa rauhassa, on mukavaa voida vaihtaa ajatuksia samassa huoneessa istuvan parin kollegan kanssa. Yhteisöllisyys on tärkeä asia; Polyconilla on oltu ennätyksellisen vuoden kunniaksi yhdessä Levillä, ja jokainen saa vuorollaan järjestää muille yllätyspikkujoulut; Saija vei työkaverinsa vuorokaudeksi Berliiniin, mikä oli monelle työkaverille ensimmäinen kerta Saksassa.

IT-alalla on paljon monipuolisia mahdollisuuksia ja haasteita. Vaikeinta on päästä alkuun, osoittaa oma osaamisensa ja löytää oma paikkansa. Polyconilla on onneksi aina uudelle työntekijälle nimetty vanhempi koodari, joka tukee ja auttaa alkuun. Alan etuja ovat joustavuus, pysyvyys, vakituiset työsuhteet, palkkaus ja merkittävät työsuhde-edut, mutta ennen kaikkea mahdollisuus työ- ja perhe-elämän yhdistämiseen. On tärkeää tehdä kivoja asioita ja nauttia elämästä! Kannattaa valita tasa-arvoinen, työn ja vapaa-ajan välistä tasapainoa tukeva työnantaja. Usein ajatellaan, että työpaikkaa tulisi vaihtaa säännöllisesti edetäkseen urallaan, mutta miksi pitäisi, jos viihtyy ja voi kehittää osaamistaan nykyisessä työpaikassaan? Saija on kokenut termit, työkalut ja muut vastaavat asiat toisinaan haastavina, mutta hän korostaa, ettei niihin liittyvän valmiin osaamisen puute tarkoita, etteikö itse työn tekeminen eli koodaaminen onnistuisi, sillä aina voi oppia! Saija onkin positiivisesti yllättynyt, että työnantajat ottavat rohkeasti alanvaihtajia töihin – Aikaisemman, valmiin osaamisen sijaan on paljon tärkeämpää nähdä potentiaali; se, mihin on mahdollisuus ja mihin pystyy!

Haastattelimme

Saija Simola
Ohjelmistosuunnittelija
Polycon

Jaa juttu somessa:

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin

Viimeaikaiset blogaukset

Seuraa Facebookissa

Tilaa #mimmitkoodaa uutiskirje!

Tilaamalla uutiskirjeen hyväksyt käyttöehdot.