‹ Takaisin listaan

Oikealla tiellä

· Blogi · Tuuli Ashurst-Pitkänen

Minä en erota oikeaa vasemmasta. Navigaattorin kanssa ajaessa kun kuulee ohjeet ”käänny vasemmalle”, on 50 % todennäköisyys, että todella käännän ratista vasemmalle. Minulla on myös lievä lukihäiriö. Nämä kaksi asiaa liittyvät toisiinsa, sillä erään tutkimusteorian mukaan lukihäiriöisillä on hyvä kolmiulotteinen hahmottamiskyky ja heikompi vasen-oikea-erottelukyky. Oikean ja vasemman erottaminen liittyy maailman ja ympäristön hahmottamiseen. Opimme ja muistamme sen, mikä on tärkeää. Muistan erittäin hyvin maamerkit. Siinä kadunkulmassa on se vihreä postilaatikko. Siinä risteyksessä se tammi, jonka alla kukkii keväisin punaisia ja keltaisia tulppaaneja. Tuon mutkan taakse kun kävelee, siellä istuu usein se pappa syöttämässä lintuja. Ja sillä papalla on aina tummansininen lippalakki. Siihen sähkötolppaan on liimattu paikallisen punk-bändin tarra.

Minulle siis tietynlaiset yksityiskohdat ovat tärkeämpiä, kuin mikä nyt sattuu oleman vasemmalla ja mikä oikealla. Joskus kuulin neuvon, että kannattaisi ostaa Volvo, siinä kun V on vasemmalla ja O oikealla. En ole vielä Volvoa hankkinut, vaan tyytynyt arvailemaan ja neuvonut vänkäriä sanomaan käännytäänkö minun puolelle vai hänen puolelleen. Tutkimusten mukaan myös aisti-informaatio voi vaikuttaa vasemman ja oikean erottamiseen. Voisikohan aistiherkkyyteni (se, että aistiärsykkeiden kuorma käy välillä ylivoimaiseksi) vaikuttaa siis tähän.

Työssäni lukihäiriö saattaa vaikuttaa sillä tavoin, että b ja d voi vaihtaa paikkaa tai tietyistä samankaltaisista sanoista voi tulla juuri se toinen mitä tarkoittanut. Kyllä se koodia kirjoittaessa välillä näkyy. Ja typot saattaa jäädä huomaamatta, kun omissa silmissäni mitään vikaa ei näy. Siinä kollegan review onkin tervetullutta. Tästäkin huolimatta suoriuduin myös kirjallisuuden maisteriksi, joten väittäisin elvistelemättä, että ehkä sen kanssa pärjään.

Kaikki aistit käytössä

En ole kumminkaan kirurgi, jolloin oikean ja vasemman erottaminen olisi jopa elintärkeää, kirjaimellisesti. Kirjainten ja suuntien ajoittainen sekoilu on korvautunut sillä, että kiinnitän huomiota niiden sijaan muihin seikkoihin, mitä usein muut eivät huomaa. Olkoon se sitten sininen lippalakki tai täpötäydellä Kauppatorilla meluisasta ihmisvilinästä kaukana erottuva talitintin viserrys. Aistiherkkyys kun tekee sen, että aivot joutuvat sulkemaan kovia ääniä pois ja silloin voi kuulla niitä hentoisia ääniä. Herkkyys äänille toki vaikuttaa myös siihen, ettei avokonttori voi olla työympäristöni, en pysty tekemään töitä silloin ollenkaan. Tämä olisi hienoa huomioida myös työpistesuunnittelussa, jotta kaikille olisi soveltuvia työtiloja.

Työssäni käytän kaikkia aistejani. Sanoisin, että välillä siinäkin on jopa kuudes aisti käytössä. Hyvä puoli on se, että robotti toimii virtaviivaisesti ja tekee sen mitä se käsketään tekemään. Minä sitten kaikkine aisteineni, herkkyyksineni ja lukihäiriöineni teen sen inhimillisen työn. Täydellinen yhdistelmä. Jos teen virheen, robotti sen löytää. Jos robotti tekee virheen, minä poimin sen yksityiskohdan, mitä robotti ei ole osannut lukea. Taattua laatua. Eikä oikealla ja vasemmalla ole siinä virkaa. Paitsi, jos joutuisin suunnittelemaan jotain liikennejärjestelmän testausta, ehkä se projekti kannattaisi antaa jonkun muun hoidettavaksi.

Teknologiaa ja inhimillisyyttä

Testiautomaatiossa on siis hyvä käyttää robottimaisen putkiaivoilun lisäksi myös muita vahvuuksiaan. En pidä lukihäiriötä tai herkkyyksiä ollenkaan heikkouksina, vaan koen niiden antavan minulle sitten muita erityisiä taitoja. Myös yleisesti konsulttitaidoissa on kyse myös inhimillisyydestä. Virheistä oppii, seuraavalla kerralla kyllä muistaa (paitsi vasemman ja oikean kohdalla sekoilu iän myötä vaan pahenee). Palavereissa saa hyvät naurut, kun on testisuunnitelmaan kirjoittanut aivan omiaan. Robottikaan ei ole täydellinen, kuten emme me ihmisetkään. Yhdistelemällä teknologiaa, koodia, ehkä myös tekoälyä ihmisen älykkyyteen, aisteihin, laajaan havainnointikykyyn, oppimiseen, jopa inhimillisten virheiden kautta tapahtuvaan kehittymiseen saadaan jotain erityisen toimivaa. Silloin ollaan oikealla tiellä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tuuli Ashurst-Pitkänen.

Tuuli Ashurst-Pitkänen

Olen testiautomaatioasiantuntija ja työskentelen Goforella konsulttina. Olen siirtynyt IT-alalle 2020, olen aiemmalta ammatiltani bioanalyytikko ja lisäksi kirjallisuustieteen maisteri. Blogissa haluan esitellä työtäni, mikä monille ei ehkä tule ensimmäisenä mieleen puhuttaessa IT-alasta. Minulle on tärkeää myös työhyvinvointi erityisherkkänä välillä kiireisessä bisnesmaailmassa.

Lisää artikkeleita