Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin

”IT-alalla vain mielikuvitus on rajana!”

Yritysilmeitä taikova koodipupu, jolla on kotona oma pieni eläintarha

Oona Komulainen on 25-vuotias, aina Joensuussa asunut sovelluskehittäjä digitoimisto Koodersilla, joka räätälöi digitaalisia palveluita ja järjestelmiä edistämään startupien yritysideoita. Kooders on yhdessä terapiapalveluita, psykoterapiaa, työn- ja toiminnanohjausta sekä joogaa tarjoavan Geneesin kanssa osa Gartanoa – työympäristö on mielenkiintoinen ja monipuolinen kokonaisuus koodareista psykoterapeutteihin. Koodersin puolella on Oonan lisäksi junior-koodari sekä mahdollisuuksien mukaan itsekin koodaava toimitusjohtaja Miikka Kostian. Oonan työnkuvaan kuuluu kaikki prosessiin ja Full Stack Developerin rooliin liittyvä Front End- ja Back End -koodauksesta yritysilmeiden nettisivujen suunnitteluun. Geneesin kautta myös sosiaali- ja terveysalan ymmärrys ja osaaminen ovat kasvaneet, ja Oona onkin päässyt työskentelemään laidasta laitaan myös erilaisten integraatioiden, kuten ensimmäisen Kelan Omatietovaranto-integraation parissa. Koodersin tiimisivujen mukaan Oona on ”yritysilmeitä taikova koodipupu”. Oona opiskelee lisäksi opinnollistamisen eli opiskelun ja työn yhdistämisen kautta tietojenkäsittelyn tradenomiksi Karelia-ammattikorkeakoulussa tarkoituksenaan valmistua vuoden päästä joulukuussa 2020. Hän suorittaa opintojaan raportti- ja dokumenttimuotoisina asiakasprojekteissa läpikäymiensä asioiden pohjalta.

Oona on rauhallinen ja hiljainen introvertti, joka miettii ennen kuin avaa suunsa. Hän viihtyy hyvin kotona ja lämpenee hitaasti uusille ihmisille, mutta tutustuessaan paremmin, alkaa juttu hänenkin puoleltaan luistaa sohvan nurkasta tarkkailun sijaan. Periaatteisiin kuuluvat suorapuheisuus ja sovituista asioista kiinni pitäminen. Oona ja hänen avomiehensä asuvat omakotitalossa kahden koiransa ja kahden kaninsa kanssa. Oona harrastaa valokuvausta, kuten luonnon ja koirien kuvausta, piirtämistä, kuvitusta sekä pelaamista. Vapaa-ajalla tulee lisäksi ulkoiltua, retkeiltyä ja käveltyä metsässä koirien kanssa. Oona on aina viihtynyt luonnossa, ja hän arvostaa Suomen puhdasta luontoa toivoen sen pysyvän puhtaana mahdollisimman pitkään. Omalla pihalla koirat pääsevät temmeltämään, kanit ovat kesällä isossa ulkotarhassa, ja mukana on myös paljon ruokittavia luonnon eläimiä jäniksistä siileihin – kotona on oma pieni eläintarha. Kesällä talon vieressä syömässä ollut siili jäi mahastaan lautojen väliin kiinni, ja yrittäessään pelastaa sitä, Oona peruutti takapuoli edellä yllättävän lähellä olleeseen sähköpaimeneen. Onneksi sähkövaraus oli pieni, ja siilikin pääsi lopulta itse peruuttamaan pois, eikä lautoja tarvinnut lähteä repimään irti. Oonan vanhemmat asuvat lyhyen kävelymatkan päässä, joten on helppoa ottaa koirat mukaan ja lähteä käymään sunnuntaisin syömässä vanhempien ja ukin kanssa – on mukavaa nähdä usein. Oona on joensuulainen henkeen ja vereen, eikä hänellä ole ikinä ollut tarvetta muuttaa muualle, vaikka alalla olisikin laajempi tarjonta isommissa kaupungeissa. Osa kavereista on lähtenyt maailmalle, ja kuulumisia vaihdetaan päivittäin Discord-ohjelman kautta soitellen ja yhdessä tietokonepelejä pelaillen.

Oona on aina ollut kiinnostunut ATK:sta käyden siihen liittyviä kursseja yläasteella ja lukiossa sekä lyhyitä koodauskursseja. Valmistuessaan merkonomiksi vuonna 2016 hän ei löytänytkään koulutustaan vastaavia töitä, eikä ala itse asiassa edes pahemmin kiinnostanut, vaikka hän CV:ssään hienosti väittikin pitävänsä ihmisten kanssa toimimisesta. Oonan mummo löysi ilmoituksen vuoden kestävästä koodauskoulutuksesta, johon päästyään Oona pääsi Koodersille tekemään siihen kuuluvaa harjoittelua, mikä puolestaan avasi ovet kesätöiden kautta vakituiseksi työntekijäksi. Oonan ala-asteaikoina Internet oli vielä suhteellisen uusi tulokas, ja se alkoi yleistyä vasta yläasteaikoina, mikä harmittaa Oonaa, sillä monet asiat voisivat olla toisin, mikäli hän olisi ymmärtänyt lähteä alalle jo aikaisemmin. Olisi ollut hyödyllistä tietää, että nettisivuja voi tehdä työkseen – ne eivät vain ilmesty itsestään, vaan ne ovat aina jonkun tekemiä. Onneksi perhe on tukenut Oonaa; vanhemmat ovat iloisia, että oma ala on löytynyt, ja mummoa on kiittäminen koulutusilmoituksen löytämisestä, sillä ilman sitä Oona ei välttämättä olisi tässä.

Parasta alassa on luovuus – opinnot puolestaan kaipaisivat lisää konkretiaa

Alassa parasta ovat luovuus ja oman työn jäljen näkeminen todella nopeasti. Vain mielikuvitus on rajana, ja Oona innostuukin jokaisesta vähänkin uudenlaisesta ja hyvästä ideasta lapsen lailla – tästä tulee paras juttu ikinä! Integraatiot ovat omia lemppareita. Esimerkiksi Koodersin asiakkaalla Autotalo Hartikaisella oli aikaisemmin monta eri kanavaa, joihin samoja tietoja piti päivittää erikseen. Kooders integroi kanavat asiakkaan uusille sivuille, ja nyt tiedot saa päivitettyä kätevästi yhdestä paikasta kaikkialle. Ala muuttuu jatkuvasti, ja oman kehityksen huomaa etenkin katsomalla omia aikaisempia aikaansaannoksiaan. Helppoa on kerran koodauslogiikan opittuaan soveltaa sitä eri ohjelmointikieliin, mutta toisinaan mikään ei suju, eikä luovaa koodaamista voi vain suorittaa keskittymättä, jolloin on parempi jatkaa suosiolla seuraavana päivänä. Projekteihin mahtuu paljon itsenäistä koodausta, ja omalle koodille saattaa sokeutua toistaessaan itselleen tuttua kaavaa. Haasteita kohdatessaan kannattaakin pyytää kaverilta apua – vaikealta tuntuva asia saattaa toisen silmäparin avulla saada yllättävänkin yksinkertaisen ratkaisun. Toisinaan Oona haluaisi jäädä hiomaan työtään viimeisen päälle täydelliseksi timantiksi, mutta on tärkeää ymmärtää, milloin lopputulos on tarpeeksi hyvä. Toisinaan vähempikin riittää – hiomaan voisi jäädä loputtomiin, mutta jossakin vaiheessa on osattava lopettaa, jotta projektit saadaan ajallaan eteenpäin.

Nykyinen työympäristö sopii Oonalle todella hyvin; isossa avokonttorissa kaikilla on oma rajattu tilansa, jossa voi rauhassa uppoutua tekemiseen ja samalla vaikka kuunnella musiikkia. Introverttinä on tärkeää, ettei tarvitse jatkuvasti olla oman mukavuusalueensa ulkopuolella vuorovaikutuksessa muiden kanssa, vaan voi työskennellä itsekseen. Oona on löytänyt oman alansa mieluisten ja omanlaisten työtehtävien keskeltä. Myös omiin työaikoihin voi vaikuttaa; sovittuja asiakaspalavereita lukuun ottamatta työaika on liukuva, sillä koodi ei katso kelloa, ja koulupäivien vuoksi tarvittavat vapaat sekä etätyöskentely onnistuvat. Työporukalla on lisäksi puhuttu kaikille mahdollisesta nelipäiväisestä työviikosta, jolloin vapaa-aikaa jäisi enemmän. Oona on tutustunut melko hyvin muihin – onni on hyvä ja rento työyhteisö, jossa kaikkea ei oteta liian vakavasti.

Ennen harjoitteluaan Oona epäröi valintaansa hetken, sillä koulutehtävät eivät periaatteessa ole ”oikeaa koodaamista”. Töiden tekeminen kuitenkin avasi Oonan silmät sille, että ATK, koodaaminen ja käytännönläheinen ongelmanratkaisu ovat todellakin häntä varten. Koulussa tutustutaan enemmän siihen, miten luuppi toimii, kun taas työelämässä luuppia käytetään johonkin tarkoitukseen käytännössä, jolloin sen merkitys on huomattavasti konkreettisempi. Koulutehtäviin tarvittaisiinkin konkreettisempaa otetta, esimerkiksi opettamalla, mihin luuppia tarvitaan käytännössä verkkokaupan tai verkkosivujen osalta. Koodauksesta kiinnostuneita Oona kannustaa koodaamaan, mutta kyseessä on kutsumusammatti, eli mikäli kiinnostus ei ole aitoa, ei koodauksen pariin kannata itseään pakottaa, sillä siitä ei tule yhtään mitään. Lue lisää Oonan ajatuksia tästä sekä useista muista hänen Koodersin sivuille kirjoittamista blogikirjoituksistaan!

Haastattelimme

Oona Komulainen
Sovelluskehittäjä
Kooders

Jaa juttu somessa:

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin

Viimeaikaiset blogaukset

Seuraa Facebookissa

Tilaa #mimmitkoodaa uutiskirje!

Tilaamalla uutiskirjeen hyväksyt käyttöehdot.