Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin

”IT-alalla on jokaiselle jotakin, ja vain taivas on rajana!”

Tyypillinen alanvaihtaja

34-vuotias Hanne Keskisalo asuu kahden kouluikäisen lapsensa ja puolisonsa kanssa Kontiolahdella Itä-Suomessa. Hanne opiskeli Itä-Suomen yliopistossa fysiikkaa ja matematiikkaa ja valmistui viisi vuotta sitten Itä-Suomen yliopistosta filosofian maisteriksi. Alun perin Hannen tarkoituksena oli etsiä oman alan töitä, joita ei kuitenkaan Itä-Suomesta löytynyt, eikä hän halunnut muuttaa Etelä-Suomeen töiden perässä. Hän päätyikin tekemään toimistotöitä sekä työskentelemään pankin puhelinpalvelussa, kunnes alkoi pari vuotta sitten opiskella tietojenkäsittelyä Karelia-ammattikorkeakoulussa. Hanne tunnistaa itsensä Mimmit koodaa -launchissa kuulemastaan tutkimustuloksesta, jonka mukaan keskimääräinen alanvaihtaja on 35-vuotias nainen, jolla on korkeakoulututkinto.

Hanne on pitänyt kouluajoista lähtien matematiikasta ja luonnontieteistä, ja hän olisi halunnut opiskella yläasteella atk:ta, muttei päässyt mukaan valinnaiseen ryhmään. Lukiossa hän osallistui muutamille verkkosivukursseille, ja lukion jälkeen hänen isänsä yritti houkutella häntä opiskelemaan tietotekniikkaa, koska hän oli siinä niin hyvä. Fysiikka vei siinä kohtaa kuitenkin mielenkiinnollaan voiton, ja seuraavat kymmenen vuotta vierähtivätkin yliopistossa sitä opiskellen sekä välillä lasten kanssa kotona. Gradun valmistuttua töitä ei löytynyt saman tien, joten Hanne suoritti ohjelmoinnin perusteita käsittelevän Java-kurssin, jonka ongelmanratkaisua vaativat ja käytännönläheiset tehtävät olivat mukavaa vaihtelua. Ohjelmointia oppii parhaiten tekemällä eli ohjelmoimalla käytännössä. Vielä ajatus alalle suuntaamisesta ei ollut kuitenkaan valmis, vaan jäi taka-alalle Hannen suunnatessa muihin töihin.

Lopulta harkitsevan Hannen tie vei kuitenkin perusteellisen pohdinnan, käytännön järjestelyjen ja Karelian avoimen ammattikorkeakoulun kurssien kautta opiskelemaan tietojenkäsittelyä. Hanne suorittaa opintojaan verkko-opintoina etänä, mikä on mahdollistanut töissä käynnin opintojen ohella, kun opiskella on voinut myös iltaisin ja viikonloppuisin. Viimeiset pari vuotta Hanne on opiskellut ahkerasti valmistuakseen vuotta arvioitua valmistumisaikaa aikaisemmin päästäkseen nopeasti töihin, ja homma on loppurutistusta vaille valmis.

Iloisuutta ja itsepäisyyttä sopivassa suhteessa

Hanne ei ole erityisen kova puhumaan, mutta hän tulee hyvin toimeen ihmisen kanssa ja on hyvä kuuntelemaan. Häntä pidetään iloisena ja helposti lähestyttävänä, mutta kotiväki tietää, että hän osaa olla myös itsepäinen ja tekee asioita oman päänsä mukaan. Kaikki tekeminen on täynnä oikeanlaista asennetta ja motivaatiota, ja Hanne ponnistelee saavuttaakseen asettamansa tavoitteet. Itseluottamus on kasvanut matkan varrella, ja omien vahvuuksien ja heikkouksien tunnistaminen sekä oma tyyli oppia asioita ovat kehittyneet. Vapaa-ajallaan Hanne tykkää lukea paljon kirjoja, puuhailla kaikenlaista perheensä kanssa, ulkoilla sekä myllätä omalla pihallaan. Pian hänen poikansa aloittaa robotiikkakerhon, jonka apuohjaajaksi Hanne tarjoutui uskoen voivansa oppia sieltä uutta.

Hannea on kannustettu hänen valinnoissaan, eikä hänen suunnitelmiaan ole kyseenalaistettu. Puolison mielestä yhdet korkeakoulupaperit olisivat tosin riittäneet. Onnistumisen kokemuksia ja hyvää fiilistä tarjoavat hankalampien, pitkää pohtimista ja miettimistä vaativien tehtävien saaminen valmiiksi, jolloin Hannella on tapana taputella itseään selkään. Haastavaa on puolestaan tuntea olonsa toisinaan riittämättömäksi, sillä Hannen pitäisi revetä niin moneen suuntaan samaan aikaan. Aikaa pitäisi riittää paitsi perheelle, päivisin työlle ja iltaisin opinnoille, myös itsellekin, että pää pysyisi kasassa. Omasta ajasta on kuitenkin tullut toisinaan tingittyä, ja se on jäänyt minimiin. Hanne kuitenkin suunnitteli alun perin panostavansa opintoihinsa pari vuotta täysillä mieluummin, kuin antaa opintojen venyä pidemmälle ajalle. Sen jälkeen tilanne helpottaa, ja aikaa on myös itselle.

Monipuolisuus ja verkostoituminen ovat avainasemassa

Naisena IT-alalle pääsy ei ole sen hankalampaa tai helpompaa kuin muillakaan aloilla, eikä alalla olevien naisten määrää kannata miettiä liikaa. Kun jokin asia kiinnostaa, niin sen eteen jaksaa tehdä töitä. Opiskelusta pitävän Hannen mielestä on ennen kaikkea ihanaa ja toisinaan myös haastavaa, ettei alalla voi jäädä paikalleen, vaan uusia asioita on otettava haltuun sekä kehityttävä jatkuvasti. Myös verkostoituminen on avainasemassa. Hanne on havahtunut verkostoitumaan vasta viime aikoina liittymällä muun muassa Mimmit koodaa -launchin kautta löytämäänsä Slack-ryhmään. Hän olisi toivonut aloittaneensa verkostoitumisen jo aikaisemmin, sillä muilta ihmisiltä voi oppia paljon sekä ammentaa heidän tietämystään.

Ala kaipaa monipuolisilla taidoilla varustettuja ihmisiä, koska myös asiakaskunta on moninaista. Hanne suosittelee ehdottomasti koettelemaan omaa mielenkiintoaan, koska nykyisin aloittaminen on helppoa verkosta löytyvien kurssien avulla. Vaikka alan vaihtaminen voi olla pelottavan tuntuista, ei sen tarvitse sitä olla. Se vaatii ennen kaikkea päättäväisyyttä ja omien tavoitteiden kirkastamista, jolloin on helpompi pyrkiä niitä kohti. Monipuolisella IT-alalla on tarvetta paljon muillekin taidoille kuin koodaamiselle, jokaiselle jotakin!

Hanne tykkää erityisesti koodauspuolesta ja siitä, kun pääsee käytännössä tekemään. On mukavaa, kun yhden ohjelmointikielen haltuun ottamisen myötä on suhteellisen helppoa laajentaa muihin kieliin, sillä eri ohjelmointikielissä on keskenään aika samanlainen logiikka. Hanne haaveilee IoT-laitteiden ja omien viritysten väkertelystä, kunhan vain aikaa löytyy. IT-ala on siitä ihana, että erilaisia mahdollisuuksia on niin paljon, että vain taivas on rajana!

Haastattelimme

Hanne Keskisalo

Tietojenkäsittelyn opiskelija

Karelia AMK

Jaa juttu somessa:

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin

Viimeaikaiset blogaukset

Seuraa Facebookissa

Tilaa #mimmitkoodaa uutiskirje!

Tilaamalla uutiskirjeen hyväksyt käyttöehdot.