‹ Takaisin listaan

Esteitä, sattumia ja rohkeita vetoja

· Blogi · Tuuli Ashurst-Pitkänen

Pitkään mielessä muhinut pohdinta sai nyt virallisen päätöksen: muutan Helsingistä Lappeenrantaan. Henkilökohtaisesti korona-aika on vahvistanut, kuten ehkä monien muidenkin, ajatusta rauhallisemmasta ja hyvällä tavalla pienemmästä elämästä.

Olen pienen kylän kasvatti, joka muutti opintojen perässä Helsinkiin 15 vuotta sitten. Ekoina vuosina oli jännittävää elää isossa kaupungissa. Kaikki oli uutta. Ratikkaan ei osannut ostaa lippua ja leimata sitä oikein, eksyi tuon tuosta kodinkin lähellä ja sai toistuvasti humoristista kuittailua Savon murteesta. 15 vuoden jälkeen osaa kyllä kulkea jo ratikalla ja jopa metrolla, eksyy suhteellisen harvoin, mutta Savon murre on onneksi säilynyt.

Kun mietin tuota nuorta naista, joka tuli junalla matkalaukun kanssa tähän kaupunkiin isoin odotuksin, mutta myös kauhuissaan ja jännittyneenä mitä tuleman pitää, alkaa hymyilyttää. Sitä kuvitteli olevansa jo niin aikuinen ja valmis kaikkeen, ja nyt 37-vuotiaana voi vaan todeta, että olen onnellinen siitä avoimuudesta ja myös sinisilmäisyydestä.

Monessa asiassa menin persaus edellä puuhun, mutta nuo kokemukset ovat vieneet tähän elämään ja muovannut minusta sellaisen ihmisen mitä nyt olen. Tällä hetkellä istun Goforen Kampin toimistolla työpäivän jälkeen, tyytyväisenä päivän työtuloksista, ihanan kehittymiskeskustelun jälkeen. Hain jääkaapista firman omaa Gombutchaa (joo, aika hipsteriä, myönnetään) ja laitoin musiikit soimaan. Entuudestaan tuntematon kollega moikkasi ohimennen, että “Terve, tuolla olis kakkua tarjolla, jos maistuu.” Maistuuhan se.

Entten tentten teelikamentten

Vaikka rakastin entistä työtäni, niin en ole kaivannut raskaita työpäiviä. Jossain vaiheessa olin niin väsynyt, että töiden jälkeen en kerta kaikkiaan jaksanut muuta, kuin kaatua sohvalle. Siinä ilta meni, kerta toisensa jälkeen. Hyvä jos jaksoi kuolat pyyhkiä poskilta nukkumaan mennessä ja päivän mahtavin hetki oli kaivautua peiton alle. Ei kiitos.

Voisin hehkuttaa Goforea työnantajana ja pitää mainospuheita, mutta totean vain, että täällä on hyvä olla. Jännitin kysymystä, onko minun mahdollista muuttaa toiselle paikkakunnalle, missä meillä ei ole toimistoa. Se tarkoittaisi täyspäiväistä etätyötä. Vastaus oli, että tottahan toki, järjestellään asiat niin. Työkaverin kanssa tuli kylläkin tippa linssiin, semmoinen parivaljakko ollaan oltu. Mutta juna kulkee ja tiimi säilyy vaikka toiselta puolen maailmaa.

Palatakseni siihen nuoren naisen elämään vuosia taaksepäin, niin monet vastoinkäymiset, esteet ja menetykset piti läpikäydä, että ylipäätään päädyin tälle alalle, tähän työhön, tälle työnantajalle. En tiennyt alasta mitään – edellisen työn menettäminen ohjasi siihen. Testiautomaatiosta tiesin vielä vähemmän – oikeastaan tämän työn löytyminen on googlettamisen ansiota. Goforelle päädyin entten tentten teelikamentten-tekniikalla, kun AW Academyyn hakiessa piti valita listasta firma, jonne haluaa hakea.

Miten pyyhkii?

Joskus esteet ja myös sattumat vievät oikeaan paikkaan. Joskus on tehtävä rohkeita valintoja – kuten muuttaa elämässään jotain konkreettista. Minulle pienemmälle paikkakunnalle muutto Saimaan rannalle on se rohkea veto, jonka uskon antavan tarvitsemaani rauhaa, intoa ja energiaa, mitä olen työni ulkopuolella kaivannut. Se antaa puolestaan varmasti paljon myös työhön.

Suurin konkreettinen muutos on kyllä ollut tämä työ ja tämä työnantaja. Goforelta olen myös saanut tukea, mitä ilman en tällaisia muutoksia olisi pystynyt tekemään. Minuun luotetaan ja minuun uskotaan. Työn ja vapaa-ajan tasapaino ei ole ehkä koskaan ollut näin tasapainossa. Kehityskeskustelussa sain sanoa, että hyvin pyyhkii, enkä puhu nyt siitä kuolan pyyhkimisestä poskelta. Keväällä kun vielä tuskailin sen ihan oman työpolun löytämisessä, sain People Personiltani ohjeen ottaa coach pohtimaan asiaa yhdessä. Kyllä, minulla oli muutaman viikon välein tapaaminen oman coachin kanssa, joka sai ohjattua minua omalle polulle!
Joululahjaksi työpanoksesta sain spa-lahjakortin, jonka käytän hyvällä omallatunnolla. Kiitän sekä työnantajaani että itseäni. Rohkeita vetoja, joita sattumakin on ohjaillut. Nyt on hyvä olla ja hyvin pyyhkii!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tuuli Ashurst-Pitkänen.

Tuuli Ashurst-Pitkänen

Olen testiautomaatioasiantuntija ja työskentelen Goforella konsulttina. Olen siirtynyt IT-alalle 2020, olen aiemmalta ammatiltani bioanalyytikko ja lisäksi kirjallisuustieteen maisteri. Blogissa haluan esitellä työtäni, mikä monille ei ehkä tule ensimmäisenä mieleen puhuttaessa IT-alasta. Minulle on tärkeää myös työhyvinvointi erityisherkkänä välillä kiireisessä bisnesmaailmassa.

Lisää artikkeleita