‹ Takaisin listaan

Ei se suorin tie koodaajaopiskelijaksi

· Blogi, Uratarinat · Niina Kettunen

Elin elämäni ensimmäiset 28 vuotta siinä uskossa, että työskennelläkseen ohjelmointialalla, täytyisi olla lapsesta asti ollut kiinnostunut koodaamisesta ja tietokoneiden kanssa näpertelystä. Luulin, että tämä on ala, joka valitaan jo nuorena. Kun pääsin itse lopulta kiinni koodaamiseen ja aloin saamaan kosketuspintaa, tajusin kuinka väärässä olinkaan ollut.

Tieni koodariopiskelijaksi ei ole ollut se suoraviivaisin tai helpoin, en ollut koodannut pienintäkään koodinpätkää ennen opintojeni aloittamista. Jo peruskoulussa tuskailin, kun en tiennyt mikä minusta tulisi isona. Nyt jälkeenpäin ajateltuna, tuskin tiesi oikeasti kovin moni muukaan ikätovereistani, vaikka se siltä saattoikin vaikuttaa.

Päädyin lopulta opiskelemaan kauppaopistoon. Kauppaopistossa sain myös ensikosketukseni koodaamisen maagiseen maailmaan. Sanotaan, että se ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä, sillä koin vahvana juuri sen ajatusmallin, että vain lapsesta asti tietokoneiden kanssa näperrelleet voisivat koodata ja homma jäi siltä osin alkutekijöihinsä. Ajattelin myös pitkään, että ei minusta kuitenkaan voi tulla koodaria, koska en ole matemaattisesti superlahjakas.

Valmistuttuani tunsin taas olevani hieman hukassa seuraavan suunnan kanssa. Mieli olisi tehnyt lähteä jatkamaan opintoja suoraan, mutta koska en tiennyt yhtään mitä opiskelisin, päätin etsiä töitä ja pitää välivuoden. Tuo välivuosi, jonka todella ajattelin olevan vain yksi vuosi, venyi lopulta kuudeksi. Ajan vietin työskennellen rahoitusyhtiössä erilaisissa asiakaspalvelutehtävissä.

Ei ketulta keinot lopu

Ajatus digitaalisten palveluiden ja it:n parissa alkoi kuitenkin kiehtomaan ja hain kaksi kertaa opiskelemaan digitaalista viestintää ammattikorkeakouluun. Toisella hakukerralla läpäisin ennakkotehtävät ja sain kutsun pääsykokeisiin, jotka eivät menneet odotetusti. Koe sisälsi koodaustehtävän, jota en osannut silloin suorittaa, sillä minulla ei ollut siihen vaadittavaa osaamista. Pääsin kuitenkin opiskelemaan toissijaisen vaihtoehtoni mukaisesti matkailun liikkeenjohtoa Haaga-Heliaan. Opinnot antoivat paljon ja nautin niistä suunnattomasti, takaraivossa kuitenkin jyskytti koko ajan enemmän tai vähemmän ajatus koodaamisesta, joka oli jäänyt kaivelemaan pieleen menneistä pääsykokeista lähtien.

Valmistuin lopulta restonomiksi joulukuussa 2019 kyseenalaistaen, tahtoisinko tosiaan työskennellä matkailualalla. Tein nopeasti päätöksen hakea uudestaan opiskelemaan. Ajatus koodaamisesta puski takaisin pintaan entistä vahvemmin keväällä 2020 ja viimeisen sysäyksen opinnoille antoi työmaailmassa kohtaamani hankaluudet ohjelmien toiminnan kanssa. Halusin päästä vaikuttamaan ja kehittämään tulevaisuuden ohjelmia ja sovelluksia.

Opintojeni suuntaa miettiessäni, tavoitteenani oli löytää käytännönläheinen, tiiviisti juuri koodaamiseen painottunut ja täysin etänä suoritettava koulutus (toki lähes kaikki toiminta siirtyi etämuotoon sattuneesta syystä juuri tuohon aikaan). Yhden alemman korkeakoulun jo suoritettuani, koin kaipaavani koulutusta, josta voisin nopeastikin päästä työelämään kiinni ja joka keskittyisi nimenomaan juuri koodaamiseen.

Vierivä kivi ei sammaloidu

Syyskuussa 2020 aloitin Fullstack- koodaajan opinnot Huittisten ammatti- ja yrittäjäopistossa, suorittaen ohjelmistokehittäjän tutkinnosta Front-end ja Back-end koodauksen tutkinnonosat. Opiskelu on ollut juuri sen tyyppistä, mitä kaipasinkin, käytännönläheisten tehtävien tekoa ja teorian opiskelua samanaikaisesti. Opinnot ovat imaisseet minut täysin mukanaan ja vihdoin en ole enää hukassa, vaan tulevaisuudellani on kirkas suunta.

Hetkittäin olen surkutellut sitä, etten löytänyt sitä ”omaa juttuani” aiemmin, antaessani omien kuvitelmieni koodaamisesta estää sen. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että jokainen mutka, jonka olen kulkenut ja jokainen kivi, jonka olen matkallani kääntänyt, on tuonut minut tähän. Ja nyt voin sanoa löytäneeni sen ”oman juttuni”. Vieläkään en tosin tiedä, mikä minusta tulee isona, mutta se IT-alassa onkin hienointa, että ei tarvitsekaan tietää. Opittavaa riittää loputtomiin ja aina tulee löytymään uusia mielenkiintoisia haasteita.

Tulevaisuudessa toivon pääseväni tekemään työtä, jossa pääsen löytämään ongelmiin ratkaisuja ja vaikuttamaan positiivisesti ihmisten arkeen. Jos yhdenkin ihmisen arki tai työ helpottuu tekemäni työn avulla, koen olevani onnistunut.

<Niina />

Niina Kettunen.

Niina Kettunen

Kolmekymppinen koodaajaopiskelija Helsingistä tavoittelemassa ammatinvaihdosta ohjelmistokehityksen pariin. Kirjoitan blogia opiskelijan näkökulmasta ja kirjoituksillani tahdon insipiroida kaiken ikäisiä naisia eri taustoista harkitsemaan koodausopiskeluja sekä haastaa stereotypioita.